Valmennettavan tarina: ”Uravalmennus palautti luottamuksen itseeni ja tulevaisuuteeni”

Minut irtisanottiin elokuussa vaativasta asiantuntijatehtävästä. Takanani oli lähes 20 vuotta samassa yrityksessä, ja edessä odotti vain tyhjää. Olin shokissa.

Olin menestynyt työssäni ja hankkinut monipuolista kokemusta ja osaamista, mutta mietin, miltä näyttäisin työnhakijana. Olen ylin 50-vuotias enkä puhu suomea. Minulla ei ole tutkintoa yliopistosta eikä minkäänlaista virallista todistusta omalta alaltani.

Kun astuin HRM Partnersin toimistoon syyskuussa, olin vihainen potkuista ja toivoton tulevaisuuteni suhteen. Itseluottamukseni oli saanut valtavan kolauksen. Näihin tunteisiin tarttui valmentajani Sebastian.

Sain purkaa kiukkuani ja epätoivoani, ja Sebastian kuunteli ja ymmärsi. Vähitellen hän käänsi huomion myönteisiin asioihin: saavutuksiini, kokemukseeni ja taitoihini. Näkökulmani alkoi avautua.

Sain ensimmäisellä tapaamisella kaksi kotitehtävää. Minun oli hyväksyttävä irtisanominen ja mietittävä, miten voin kertoa siitä myönteiseen sävyyn. Se vaati viikkoja ja paljon puhetta kenelle tahansa, joka suostui kuuntelemaan. Toisena tehtävänäni muistelin saavutuksiani. Se oli jo helpompaa. Tiesin, että olin menestynyt työssäni, mutta pelkäsin vain, että muut eivät huomaisi sitä.

Seuraavien tapaamisten aikana valmentajani sai minut ymmärtämään, että taitoni olivat markkinakelpoisia ja voivat hyvinkin erottaa minut muista työnhakijoista. Minun oli vain totuttava kertomaan saavutuksistani ja esittelemään samalla taitojani. Harjoittelin paljon puhumalla lenkkikaverilleni – koiralleni.

Viiden tapaamisen jälkeen tiesin, mitä haluan työltäni ja miten haluan sovittaa työni muuhun elämääni. Sebastianilta opin myös sen, että työnhaussa kontaktit ovat kaikki kaikessa. Tärkeintä ei olekaan istua tietokoneen ääressä työhakemuksia laatimassa.

Sovin syksyn aikana lounas- ja kahvitapaamisia entisten kollegoiden ja ystävien kanssa. Lähetin kontaktipyyntöjä ihmisille, joita tuskin tunsin, koska he olivat sellaisilla aloilla ja sellaisissa tehtävissä, joista olin kiinnostunut. Ehdotin heillekin tapaamisia ja puhelinkeskusteluja. Otin yhteyttä myös rekrytointi- ja suorahakupalveluihin. Verkostoni kasvoi yli 50 henkilöllä.

Kuusi viikkoa sen jälkeen, kun olin tavannut valmentajani ensimmäisen kerran, olin menossa työhaastatteluun. Tehtävä oli suoraan toivomuslistani kärjestä, ja myös toimiala kiinnosti minua kovasti. Valmentajani sparrasi minua haastatteluun, ja se johti seuraavaan – ja sain paikan.

Olen taas valmis oppimaan ja saavuttamaan lisää. Valmennus avasi silmäni, palautti itseluottamukseni ja auttoi minua löytämään tulevaisuuden, johon en enää uskonut.

 

(Julkaisemme uratarinan sen kirjoittajan luvalla, vaikkakin nimettömänä)

 

Jaa sisältö: