Pandemia haastaa työelämän uusiutumista

Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Mika Maliranta uskoo pandemian vaikuttavan siihen, että työpaikat eivät uusiudu normaaliin tahtiin (HS, 13.9.2020).

Digitalisaatio megatrendinä on viime vuodet haastanut työelämää uudistumaan. Organisaation kyvykkyystarpeet sekä työntekijöiden osaamistarpeet ovat uudistuneet vauhdilla. Deloitten vuosittain teettämä Human Capital Trends -kysely, jossa tarkastellaan työelämän ja henkilöstöjohtamisen tulevaisuutta kymmenen trendin kautta, osoittaa jo, että vuodesta 2011 Suomessa on tapahtunut hyvää kehitystä osaamis- ja muuntautumiskyvyssä. Uusimmassa vuoden 2020 selvityksessä HR- ja liiketoimintajohtajat nostivat edelleen tärkeimpien kehittämisen osa-alueiden joukkoon uuden osaamisen kehittämisen, henkilöstön hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden tunteen teknologian valtaamassa työelämässä.

Omakin kokemukseni ajalta ennen pandemiaa tukevat tutkimustulosta: sekä yritykset että henkilöasiakkaamme olivat oikealla tiellä miettiessään yrityksen sekä oman osaamisen uudistumista.

Sitten tuli pandemia

Yhdyn täysin Mika Malirannan näkemykseen siitä, että pandemia ei toimi uusiutumisen hyvänä vauhdittajana. Pandemia nimittäin laittaa monen yrityksen polvilleen ja tekemään nopeita liikkeitä ja päätöksiä selvitäkseen tilanteen yli. Päätökset eivät siis välttämättä perustu tavoitteellisen tulevaisuuden osaamisen rakentamiseen, vaan ennemmin selviytymiseen sekä lyhyen aikavälin liikevaihdon varmistamiseen. Onneksi olemme saaneet lukea mediasta myös hyviä tarinoita, joissa päätökset ovat perustuneet tunnistettuihin strategisiin kyvykkyyksiin ja niiden pohjalta tehtyihin valintoihin (esim. Neste). Tämän on mahdollistanut jo pandemiaa edeltänyt hyvä, proaktiivinen ja strateginen johtaminen.

Niissä yrityksissä, joiden liikevaihtoon pandemia vaikuttaa negatiivisesti, ei ole aina mahdollista taloudellisesti panostaa oman henkilöstön osaamisen kehittämiseen.

Yritykset joutuvat pahimmillaan irtisanomaan henkilöstöään, jonka tukemiseen mahdollisimman vastuullisesti ja vaikuttavasti ei aina ole taloudellista mahdollisuutta ja muutosturvavelvollisuus koetaan todella haasteelliseksi.

Vastuullisuus puhuttaa

Viime päivinä pääministeri Sanna Marinin esiin nostama yritysten vastuullisuus on puhuttanut laajasti. Suomi onkin pärjännyt hienosti vastuullisimmin toimivien yritysten kansainvälisissä vertailuissa. Erityisesti ympäristövastuun huomioiminen on tämän päivän työelämän kilpailuedellytys ja siten korkealla monen yrityksen intresseissä.

Marin haastaa erityisesti vakavaraisia yrityksiä toimimaan sosiaalisesti vastuullisesti. Sosiaalinen vastuu on kuitenkin vielä paljon hyvinvointiyhteiskunnan harteilla. Tässä tilanteessa monen yrityksen onkin mahdollista osoittaa oma vastuullinen toiminta laaja-alaisemmin ja näin erottua edukseen.

Pandemian vaikutus hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen on vielä asia erikseen. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, ettei pandemia taida viedä näitä ainakaan parempaan suuntaan. Tarvitaan aktiivista tarttumista molempien lisäämiseksi.

Olemme tilanteessa, jossa kaipaamme valtion tukea sekä tuen kohdentamista oikeisiin asioihin, jotta työelämän uudistuminen jatkaa hyvällä tiellä ilman, että pandemia pääsee sitä liiaksi hidastamaan.

Herätys

Jos jotakin hyvää pandemian vaikutuksissa työelämän uusiutumiseen näen, niin sen, että tämä on se viimeinen ”wake-up call” sekä kaikille yrityksille että meille yksilöille.

Yrityksille toivon viisautta ja rauhaa siinä, että katse pysyisi pitkän aikavälin kyvykkyyksien rakentamisessa.

Meille yksilöille pandemia toimii hyvänä vauhdittajana parin tärkeän työelämän metataidon kehittymisessä: resilienssikyvyn ja uramuuntautuvuuden. Näiden taitojen kehittyessä olemme valmiimpia vastaanottamaan uusia yllättäviä tilanteita sekä olemaan toimintakykyisiä huolimatta pienestä epävarmuudesta. Epävarmuuden sietokykymme kasvaa, eivätkä muutokset vie meidän energiaamme enää samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Oman työelämän sekä oman osaamisen johtaminen on ensisijaisesti itse kunkin omalla vastuulla. Tullessamme paremmiksi oman työelämämme johtamisessa, ja kun koemme itseohjautuvuutta ja hallinnan tunnetta omasta elämästämme, myös meidän hyvinvointimme kasvaa.

Meidän ei tarvitse kuitenkaan oppia näitä taitoja yksin, ilman apua ja ulkopuolista tukea. Monipuolista sparrausta ja tukea on jo paljon tarjolla, sitä täytyy vain oppia pyytämään ja hakemaan. Ensin täytyy oivaltaa tuen merkityksellisyys oman tulevaisuuden näkökulmasta.

Miten sinä varmistat oman uudistumisesi työelämässä ja uraketteryyden?

Päivi Erkkilä
liiketoimintajohtaja, valmentaja, business coach

Avainsanat