Pää kylmänä, sydän lämpimänä

Emeritusprofessori ja -piispa Eero Huovinen tarjosi hiljattain koronakriisissä tavoitteeksi ”Pää kylmänä, sydän lämpimänä, kädet ristissä”. Hän peräänkuulutti kriisin keskellä sekä tarkkaa tilannekuvaa että viisasta harkintaa. Samalla hän muistutti, että parasta mitä ihminen voi toiselle antaa on myötätunto ja rakkaus, ja että nyt tulisi puhaltaa yhteen hiileen ja puhua meistä eikä minusta. ”Pää kylmänä, sydän lämpimänä, vakain käsin” on taas mantra, jota koronakriisin eturintamassa toimivat lääkärit ovat toistaneet taistellessaan vastaan virusta, joka tappaa maailmassa satoja tuhansia ihmistä.

Harva ammattiryhmä on voinut välttyä vaikutuksilta koronakriisissä, joka on pistänyt koko maailmantalouden polvilleen. Sekä kriisin keskellä ja siitä ulospääsemiseksi tarvitsemme hyvää johtamista kipeämmin kuin koskaan. Johtajilla on nyt iso vastuu luotsatessaan yrityksiä pois koronakriisin kourista, ja siinä onnistuessaan he voivat pelastaa tuhansien ihmisten työpaikat. Niin maamme kuin yritysten johtamisessa tarvitaan juurikin Eero Huovisen peräänkuuluttamaa tarkkaa tilannekuvaa, viisasta harkintaa ja myötätuntoa. Niin poliitikot kuin yritysjohtajatkin joutuvat päivittäin tekemään päätöksiä, jossa toisessa vaakakupissa painavat asiat: talous, työpaikat, faktat ja toisessa ihmiset: terveys, riskiryhmät ja tunteet. On väitetty, että johtajat ovat joko asia- tai ihmisjohtajia. Itse väitän että hyvän johtajan on oltava saman aikaisesti sekä hyvä asiajohtaja että hyvä ihmisjohtaja.

Hyvä asiajohtaja näkee ison kuvan. Hänellä on kyky nähdä kokonaisuuksia ja ymmärtää miten eri osa-alueet vaikuttavat kokonaisuuteen. Hän tunnistaa syy- ja seuraussuhteita, ja osaa ajatella systeemisesti. Hän on suunnannäyttäjä ja osaa johtaa kokonaisuuksia niin että päästään haluttuun lopputulemaan. Hyvällä ihmisjohtajalla taas on kyky ja halu katsoa asioita ihmisten kautta. Hän arvostaa diversiteettiä ja kuuntelee eri näkökulmia. Hän on empaattinen ja ymmärtää miten päätökset vaikuttavat eri ihmisiin. Hän puhuu tunteella ja on aidosti läsnä. Hän on arvojohtaja, ja saa ihmiset mukaan muutokseen. Erityisesti kriisin keskellä tarvitaan sekä hyvää asia- että hyvää ihmisjohtamista. Sen lisäksi tarvitaan kirkasta ajattelua, selvää priorisointia ja selkeätä viestintää. On opittava menneestä, mutta pidettävä katse tulevaisuudessa. On osattava pelata pitkää ja lähipeliä, pitäen koko ajan katse pallossa.

Muuttako koronapandemia työelämää pysyvästi, syntyykö työelämän ”uusi normaali”, vaiko jääkö sen vain konsulttien jargoniksi? Pahimmassa tapauksessa kriisistä jää käteen vain parempi käsihygienia, ja kaikki muu palaa ennalleen, kun palaamme takaisin arkirutiineihin. Parhaassa tapauksessa olemme oppineet tuntemaan itseämme paremmin, ja oppineet johtamaan aikaamme, energiaamme ja tunteitamme. Olemme oppineet työskentelemään ja johtamaan virtuaalisesti.  Olemme oppineet tunneälyä ja olemaan henkisesti läsnä silloinkin, kun olemme fyysisesti etäällä. Kriisissä marinoituneina olemme oppineet resilienssiä, muutoskykyisyyttä, yksilöinä ja organisaatioina. Olemme vahvemmin tiimiytyneitä kuin minkään johtoryhmän vetäytymisen tai tyky-päivän jälkeen.

Riippuu pitkälle johtamisesta tulemmeko kriisistä ulos entistä vahvempina ja muutoskykyisempinä yksilöinä, tiimeinä ja organisaationa. Hyvällä johtamisella muutamme poikkeusajan rutiinit ja opit organisaation pysyviksi käytänteiksi, kulttuuriksi ja kyvykkyyksiksi. Yhdessä voimme tehdä työelämästä entistä parempaa, inhimillisempää ja merkityksellisempää. Voisiko meidän yritysjohtajien motto olla ”Pää kylmänä, sydän lämpimänä, katse pallossa” tulevaisuudessakin, työelämän uudessa normaalissa?

Paula Kilpinen, toimitusjohtaja, valmentaja, business coach

Avainsanat