Minkä koronavirus maailmassa muuttaa?

Otsikon kysymys on fundamentaalinen meille kaikille työelämässä toimiville ihmisille, yrityksille ja organisaatioille. Kaikki puhuvat koronan jälkeisestä ”uudesta normaalista”, mutta kukaan ei voi tietää minkälainen se on.

Onko edessä globaali talouden taantuma vai jotakin pahempaa? Ehkä taloudellisten ja poliittisten valtasuhteiden muuttuminen? Tai avoimuuden, solidaarisuuden ja yhteistyön vahvistuminen – tai päinvastoin? Koronakriisi toimii herätyskellona ilmastomuutoksen vakavuuteen ja taistelu sitä vastaan saa uutta kannatusta ja uutta kiireen tuntua – tai sitten ei.
Kuilu niiden ihmisten välillä, jotka välittävät yhteisistä asioista, ja niiden, jotka eivät välitä, syvenee, ja jännitteet lisääntyvät – vaiko päinvastoin?
Alkaako turhan tekemisen ja kuluttamisen karsiminen? Vai syntyykö ”kotiarestin” jälkeen kulutusjuhla?

Henkilökohtaisella tasolla yllä olevat kysymykset ovat useimmille meistä liian suuria, jotta voisimme niihin merkittävästi itse vaikuttaa, lounaspöytä- ja Teams-keskusteluja enempää. Keskitytään siis niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa.

Mikä työelämässä muuttuu koronaviruksen takia?

Koronatilanteessa ihmiset ovat saaneet harjoitella itseohjautuvuutta ja itsensä johtamista sekä totutella erilaiseen elämän tempoon. Jotkut pitävät tästä kehityksestä, toiset eivät. Muuttuvatko ihmisten arvomaailman painotukset?

Ihmiset uudelleenarvioivat jo nyt työ- ja yksityiselämänsä sekä lähi- ja etätyönsä yhteensovittamista ja sopivaa suhdetta, sekä tavoittelevat parempaa hyvinvointia, tehokkuutta ja mielekkyyttä itselleen ja läheisilleen.

Veikkaan, että aika harvassa yrityksessä vain odotellaan koronakriisistä yli pääsemistä ja paluuta normaaliin. Johtoryhmissä ja hallituksissa pikemminkin pohditaan erilaisia skenaarioita siitä, miten mm.  edellä kuvatut muutokset vaikuttavat liiketoimintaan ja strategiaan?

Olemme varmaankin yksimielisiä siitä, että koronakriisin ansiosta työelämässä toteutuu merkittävä digiloikka, ja että etätyö ei enää tule olemaan mukavaa vaihtelua arkipäivään, vaan oleellinen osa merkityksellistä ja tehokasta työelämää, johon meidän jokaisen pitää varautua ja valmistautua. Jatkossa kyse ei ole siitä, teemmekö lähi- vai etätyötä, vaan siitä missä suhteessa tämä toteutuu parhaiten kunkin työssä. 50/50 vai 60/40 vai 20/80 tai jossakin muussa suhteessa. Ei siis joko-tai, vaan sekä-että. Alamme tehdä työtä fiksummin.

Vaatimukset (ihmisten-) johtamista kohtaan ovat myös muuttuneet. Esimerkiksi kysymys ”miten saan tiimini kokemaan, että olen läsnä, vaikka en ole läsnä” on nyt etätyön aikana, esimiehelle kuin esimiehelle, hyvin ajankohtainen.

Myös työyhteisön toimivuuteen ja yrityskulttuuriin pitää johtamisessa kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. Yritykset, joissa on hyvä kulttuuri ja yhteishenki, pärjäävät paremmin tässä kriisissä. Kun kaikki ovat valmiita venymään ja puhaltamaan yhteen hiileen, syntyy resilienssivoimaa.
Hyvä johtaminen ja hyvä kulttuuri ovat tutkitusti työhyvinvointiin, jaksamiseen, työn tehokkuuteen ja tuloksiin suoraan vaikuttavia tekijöitä.

Mikä omassa työssä muuttuu koronaviruksen takia?

Itsensä johtamisen taitojen merkitys tulee edelleen korostumaan. Työelämässä arvostetaan yhä enemmän itseohjautuvuutta ja itse kunkin työroolissa oman ja yhteisen vastuun kantamista – vastuullisuutta. Varsinkin nyt etätyön lisääntyessä jokaisen työtä tullaan arvioimaan vaikuttavuuden/tuotoksen/tuloksen perusteella, ei työssäoloajan perusteella.

Itsensä johtaminen on paljon muuta kuin priorisointia ja ajan hallintaa. Se on oman mielen ja omien tunnetilojen hallintaa ja ohjaamista. Hallinnan tunne on meille ihmisille tärkeää. Itsensä johtaminen on omien vahvuuksien ja heikkouksien ymmärtämistä. Se on oman elämän ja työelämän suunnittelua ja ohjaamista. Se on hyviä ihmissuhteita ja sujuvaa arkea. Se on tehokkuutta ja hyvinvointia työssä.
Ehkä kiteytetysti voisi sanoa, että itsensä johtaminen on sitä, että tietoisesti vaikuttaa itseensä ja omaan tekemiseensä niin, että saavuttaa niitä asioita, joita haluaa saavuttaa.

Ensin täytyy kuitenkin tehdä itselle selväksi mikä on oman itsen, oman perheen ja oman työn visiot, merkityksellisyys, tahtotilat ja odotukset. Miten haluamme elää elämäämme, miten minä haluan elää työelämääni?

Samalla kun itsensä johtamisen tarve lisääntyy, lisääntyy myös yhdessä johtamisen tarve. Olemme koronan aikana saaneet opetella yhdessä tekemistä etänä, ja tämä on opettanut meille paljon – luultavasti myös yhdessä tekemisen voimaa ja mielekkyyttä. Ihmiset kaipaavatkin jo hyviä työkavereitaan ja hyvää työyhteisöä.

Paljon on asenteistamme kiinni. Asenteet mahdollistavat ja estävät. Muistat varmaankin sen vanhan ”puolityhjä lasi, puolitäysi lasi”-vertauskuvan.

Kun kaikki on epävarmaa niin kaikki on mahdollista.
Lohduttavaa, innostavaa?

Staffan Kurtén, valmentaja, business coach, perustajaosakas ja hallituksen jäsen

Avainsanat