Alan vaihto mielessä?

Torstaiaamu oli nuhjuinen ja harmaa, kun järjestelimme lisätuoleja valmennustilaamme. Alkamassa oli alan vaihtoon liittyvä workshop. Sää ei kuitenkaan pidätellyt kuulijoita, sillä tupa tuli täyteen monenlaisista uran etsijöistä. Haastateltavieni Hannelen ja Ilonan uranvaihtotarinat näyttivät kiinnostavan kovasti. Kuulijoita siis riitti.

Alan vaihto työelämässä on yleistymässä. Siinä missä 50- ja 60-luvulla syntyneet saattoivat tehdä koko työuransa samaa työtä ja jopa samassa työpaikassa, nuorempien työura voi tänä päivänä koostua useista eri työurista eri aloilla. Syitä alan vaihtoon on monia: kyllästyminen, käytännön pakko (esim. allergia), loppuun palaminen, vanhan työn ennakoitu päättyminen tai pitkäaikaisen unelman toteuttaminen.

Tänä päivänä alan vaihto on mahdollista periaatteessa kaikille. Sitra teetti 2017 laajan työelämätutkimuksen, johon vastasi yli 5000 henkilöä. Vastauksista käy ilmi, että kuusi kymmenestä työikäisestä on vaihtanut ammattia tai alaa työuransa aikana. Yli puolet työntekijöistä on kouluttautunut työuransa aikana uuteen ammattiin ja vajaa neljännes suunnitteli sitä parhaillaan. Tänä vuonna valmistui Valtioneuvoston teettämä selvitys ammatillisesta liikkuvuudesta. Sen julkaisutiedotteessa professori Jari Vainio toteaa että ”se kuinka helposti henkilö voi vaihtaa alalta ja ammatista toiseen määrittää, miten nopeasti talous kehittyy ja muuntautuu.” Alan vaihto on siis paitsi henkilökohtainen muutos myös kansantaloudellisesti merkittävä ilmiö, jota jatkossa helpotettaneen lisää valtionkin toimesta.

Kaksi tarinaa uramuutoksesta

Mitä meidän haastattelemat alan vaihtajat sitten kertoivat? Hannele on korkeakoulutettu kemisti, joka oli tehnyt oman alansa uraa jo useissa eri yrityksissä ja piti työstään. Hannelelle alan vaihto tuli ajankohtaiseksi työpaikan myynnin ja sen jälkeisten määräaikaisuuksien ja työttömyyden kautta. Kokeiltuaan lyhyesti ympäristöalaa hän päätyi lopulta opiskelemaan sairaanhoitajaksi yli viisikymppisenä. Melko rohkea veto! Mutta kuten Hannelekin totesi, viisikymppisellä on reilun kolmen vuoden koulutuksen jälkeenkin vielä yli kymmenen vuotta työuraa jäljellä. On ihan aiheellista pohtia, jaksanko vanhaa pyöritystä niin kauan, jos alakaan ei enää oikein kiinnosta. Fiksua on pohtia sitäkin, riittääkö omalla alalla töitä, vai pitäisikö valmistautua uuteen ennen kuin siihen esim. digitalisaation myötä tulee pakko.

Ilonan tarina oli toisenlainen. Siinä missä Hannele teki nopeita päätöksiä melko kylmiltään, reilu kolmekymppinen nainen oli ehtinyt pohtia alan vaihtoa jo useamman vuoden. Lopulta työtilanne ja oma elämä kehittyivät siihen pisteeseen, että motivaatiota riitti tekemään lopullinen ja radikaali päätös alan vaihdosta. Tämä siitäkin huolimatta, että asuntolainat painoivat päälle ja perheeseen oli juuri tullut ensimmäinen lapsi. Kovin rohkeaa sekin.

Ilona ei varsinaisesti kouluttautunut uudelleen, mutta aiemmat psykologian opinnot, sekä muut alan kurssit avoimessa yliopistossa tukivat päästöstä löytää ihmislähtöisempi ala. Niinpä markkinointipäällikkö heittäytyi täysillä uuden työn etsintään HR-puolelta. Systemaattisen panostuksen, yrittämisen ja aktiivisen verkostoitumisen myötä Ilona sai lopulta työtarjouksen melko odottamatonta kautta. Itse asiassa työtarjouksia tuli hänelle lopulta kolme! Ilona aloitti uuden alan melko puhtaalta pöydältä mutta aikoo systemaattisesti työskennellä sen eteen, että ura alalla kehittyisi haluttuun suuntaan. Se vaatii omaa aktiivisuutta, mutta ehkä myös lisäopintoja.

Realismia ja optimismia

Moni pohtii uranvaihtotilanteessa talousasioita ihan aiheesta. Opiskelijalla tulot ovat huomattavasti pienemmät kuin työssä olevalla. Aikuisopintotuki on ikävästi pienentynyt koko 2010-luvun, mutta muitakin rahoituskeinoja on. Hannele hakeutui TE-toimiston kautta ns. omaehtoiseen opiskeluun työttömyyskorvauksella. Opiskelu oli monimuotokoulutusta, mikä olisi myös mahdollistanut opiskelun ohessa työskentelyn. Myös palkallinen oppisopimuskoulutus voi tarjota väylän ammattiin uudella alalla.

Alan vaihtoa pohtiessa korostuu hyvä itsetuntemus. Tätä korostivat myös haastateltavat. Kannattaa pohtia kysymyksiä kuten: mikä minulle on työssä tärkeää ja mitä olen hakemassa? Minkälaista sellaista osaamista minulla on, jota haluan hyödyntää jatkossakin, ja mitä uutta haluan oppia? Minkälaisia vaatimuksia toiveammatissani on luoneenpiirteiden ja vahvuuksien suhteen? Minkälaisia vahvuuksia minulla on? Ja talousasioiden lisäksi hyvä on pohtia myös työllistymismahdollisuuksia uudella alalla etukäteen – realistisesti mutta optimistisesti.

Sekä Hannele että Ilona tekevät tänä päivänä työtä, josta he saavat vähemmän palkkaa kuin aiemmasta työstään ennen uravaihtoa. Kumpikin on silti tyytyväinen muutokseensa. Molemmat korostavat työnsä merkityksellisyyttä ja ilon tunnetta siitä, että aamulla haluaa mennä töihin ja on innostunut siitä. ”Jos jotain tekisin toisin, toivoisin että olisin jo aiemmin uskaltanut tehdä tämän ratkaisun” sanoo Ilona.

 

Susanna Stolzmann

Avainsanat