Elää managerina mutta kuolla liiderinä?

Oletko oman elämäsi manageri vai liideri? kysyy Paula Kilpinen

”Mistä haluat että sinut muistetaan, mitä haluat että muistokirjoituksessasi lukee?”,  kysyi coachini viisi vuotta sitten. Olin viimeistelemässä väitöskirjaani ja valmistuville tohtoreille tarjottiin uracoachausta, varmistamaan, että tohtorit sijoittuvat merkittäviin tehtäviin ja että yhteiskunta saa näin vastinetta tohtorintutkintoihin käyttämälleen investoinnille.

MITÄ?

Ensimmäisessä tapaamisessa coachini kanssa kävimme läpi työhistoriaani keskittymällä kysymykseen MITÄ? Paperilla työurani näyttikin varsin komealta sen ajan ihanteiden mukaisesti. Olin valmistunut kauppatieteiden maisteriksi ja päässyt heti töihin yhteen maailman halutuimmista työpaikoista, L’Oréalille, kun opiskelukaverini vielä bilettivät KY:llä. Olin työskennellyt kolme vuotta Pariisissa, ja käyntikortissani luki General Manager, Luxury Products Division jo kolmekymppisenä. Kalenterini oli täyteen buukattu, ja lastenvahtivuoroa vaihdoimme mieheni kanssa välillä lentokentällä. ”Uraohjus”, kommentoi entinen opiskelukaverini.  Monen mielestä olin kuitenkin unelmatyössä ajan hengen mukaisesti: matkustin ympäri maailmaa ja annoin haastatteluja naistenlehtien palstoilla. Ja sitten takaisin CV:hen. ”Näyttää, että sinulla on ollut todella vastuullisia management-tehtäviä” sanoi coachini, kun listasin P&L-vastuut, markkinaosuudet ja onnistuneet tuotelanseeraukset, kuten CV:n laatimista ohjeistettiin.

ENTÄ SITTEN?

Seuraavassa tapaamisessa pureuduimme kysymykseen ENTÄ SITTEN? Miksi olin jättänyt kullanhohtoisen unelmaduunini, josta moni nainen haaveilee? Vaikka rakastinkin työtäni, mietin, oliko kosmetiikan myynti sitä mitä halusin tehdä loppuelämäni? Siitäkin huolimatta, vaikka siskoni vihkinyt pappi vakuutti minulle hääkakun äärellä, että juuri kosmetiikka kohotti monen naisen itsetuntoa ja paransi heidän elämänlaatuaan. Koin, että halusin tehdä työtä, jolla olisi enemmän merkitystä. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä tutkimusprojektiin, jossa tutkittiin globalisaatiota ja suomalaisten yritysten kilpailukykyä, koin, että pääsen tekemään työtä jolla on yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Samalla pystyin viettämään enemmän aikaa perheeni kanssa, kun sen koko kasvoi viidestä seitsemään. Vaihdoin entisen työni tarjoaman statuksen ja palkan epävarmaan ja pieneen apurahaan, kansainväliset kokoukset vanhempainyhdistyksen toimintaan ja lehdistötilaisuudet varainhankintaprojekteihin ja pullanmyyntiin koulun buffassa.  Koin, ettei oma identiteettini muodostunut enää siitä mitä tein vaan siitä kuka olin.

Viimeisessä tapaamisessamme oli tarkoitus suunnata katse eteenpäin ja tuleviin työtehtäviin. Olin saanut tehtäväkseni laatia oman muistokirjoitukseni. Kuvittelin itseni istumassa kiikkustuolissa omaa elämääni tarkastellen. Tiesin, kuten muutkin kuolevat, ettei tässä vaiheessa enää oma ura merkinnyt paljoakaan, vaan elämän aikana syntyneet ihmissuhteet. Näin itseni viiden poikani ja heidän perheittensä ympäröimänä, ja olin kiitollinen että olin valinnut sellaisen polun, jossa oli tilaa perheelle. Mutta entäpä työ ja se muistokirjoitus? Olisiko oma työni ollut kuitenkin sellaista, että sillä voisi  todeta olleen  todellista merkitystä mahdollisimman monelle? Voisiko muistokirjoituksessani lukea, että tarjosin ihmisille oppimisen ja onnistumisen mahdollisuuksia ja sain heidät kokemaan työnsä tärkeäksi? Mitä jos keskittyisinkin olemaan vähemmän manageri ja enemmän liideri?, pohdin coachini kanssa.  Entä jos työn merkityksellisyys olisikin tulevan työni johtotähti ja suuri missio?

MITEN SINÄ JOHDAT ELÄMÄÄSI?

Mikä on sinun (työ)elämäsi suunta ja merkitys? Oletko sinä oman elämäsi manageri vai liideri? Ohjaako toimintaasi ajanhallinta loputtomien to-do-listojen parissa vai toimiiko tekemisesi ajurina näkemys siitä mihin haluat vaikuttaa ja minkä koet merkitykselliseksi? Pysytteletkö mieluiten omalla mukavuusalueellasi vai pyritkö jatkuvaan oppimiseen? Mittaatko saavutuksiasi saavutetulla tehokkuudella vai sillä miten työsi on edistänyt yrityksesi missiota ja tarkoitusta? Mistä sinä inspiroidut? Vaikka näitä kysymyksiä voi coachin kanssa sparrailla.

Oman coaching-prosessini jälkeen oli helppo valita työuralleni uusi suunta ihmisten johtamisen parissa. Ja kun istun kiikkustuolissa vuosien päästä toivon tuntevani että sekä elämälläni että työlläni on ollut merkitystä. Ja toivon että vaikka olenkin elänyt managerina, voisin kuolla liiderinä.

Paula Kilpinen, toimitusjohtaja, valmentaja, KTT

Lue lisää coachingista

 

Coachingin juhlavuosi

ICF (International Coaching Federation) Finland täyttää 10 vuotta ja järjestää juhlavuotensa kunniaksi innostavan Loistan työssäni-seminaarin 16.8. klo 13-21 Helsingissä. Me HRM Partnersilaiset olemme mukana juhlimassa coachingin vaikuttavuutta ja työtä, jolla on merkitystä! Siksi kutsun Sinut vieraaksemme tähän huikeaan tapahtumaan nauttimaan ja oivaltamaan kanssamme! Ilmoittaudu seminaariin täältä: http://www.icffinland.fi/loistan-tyossani/. Antamalla kutsuvieraskoodin ”HRM” ja nimeni, voit ilmoittautua tapahtumaan kutsuvierashintaan 170 € + alv (normaalihinta 300 euroa +alv). Kutsuvieraspaikkoja on rajoitetusti, joten toimithan nopeasti.

Tapahtumasta lyhyesti
Loistan työssäni -seminaari kokoaa yhteen coachingista ja valmentavasta johtamisesta kiinnostuneet johtajat, HR-ammattilaiset sekä Suomen coaching-alan ammattilaiset käymään dialogia coachingin merkityksellisyydestä ja vaikuttavuudesta. Puhujina on korkealuokkaisia johtamisen ammattilaisia, jotka hyödyntävät coachingia, arvojohtamista ja valmentavaa johtamistapaa arjessaan. Seminaarin aikana kuulemme siis useita upeita puhujia, käymme yhdessä vaikuttavia keskusteluita ja illalla verkostoidumme suussa sulavan cocktail-illallisen äärellä.

Tule mukaan inspiroitumaan ja luomaan vaikuttavaa merkityksellisyyttä kanssamme! Lue lisää esitteestä tai ICF:n kotisivuilta.

Avainsanat