Omat uskomukset meinasivat estää pääsyn unelmatyöhön

Aloitan bloggaajan urani henkilökohtaisella aiheella. Olen nyt tammikuussa aloittanut HRM Partnersilla valmentajana ja coachina, ja ajattelin kollegoiden innostamana kirjoittaa aiheesta rajoittavat uskomukset työnhaussa. Meinasin nimittäin itse katkaista rekrytointiprosessini HRM Partnersille ennen kuin se oli edes alkanut. Onneksi heräsin yhtenä loppusyksyn yönä ajatukseen, että mitä jos sittenkin. Ja siitä se kaikki lähti!

Asun perhetilanteen vuoksi Hollannissa ja hyvä niin, sillä viihdyn Amsterdamin seudulla todella hyvin. Oli aika hakeutua uusiin tehtäviin. Kuten uravalmennuksessa neuvotaan, tarkastelin vahvuuksiani ja kokemustaustaani, ja tulin siihen lopputulokseen, että vaikka asun Hollannissa, haluan hyödyntää Suomessa kertynyttä kokemusta, osaamista sekä verkostoja.  Ja tämä tulisi jotenkin yhdistää asumiseen toisessa maassa. Sitten annoin kuitenkin uskomuksilleni vallan. Vaikka HRM Partners yrityksenä kiinnosti kovasti, ajattelin, että näistä lähtökohdista on varmasti mahdotonta saada työtä. Näin ollen jätin kiinnostavan työpaikan kontaktoinnin sikseen.

Kuinka moni muu meistä myös asettaa itselleen rajoittavia uskomuksia, ja jättää leikin, ei edes kesken, vaan kokonaan leikkimättä. Meidän on helppo rakentaa raja-aitoja ja esteitä työnhaussa mieleemme. ”Tuskin ne minunlaista rekrytoivat, enhän ole edes digitalisaation guru, mutta käyn nyt haastattelussa katsomassa” tai se hyvin yleinen uskomus: ”Olen niin vanha, että ei minun ikäistäni kukaan enää palkkaa” Tässä välissä täytyy todeta, että onneksi tältäkin talvelta on lähipiirissä onnellisia tapauksia, jossa noin 55-60-vuotiaat ovat asettuneet upeisiin asiantuntijatehtäviin tai vaativiin johtajapositioihin.

Jokainen tietää, että työpaikkahaastatteluun tulee valmistautua huolella. Ja kannattaa kirjoittaa paperille tärkeimmät vahvuudet ja erottautumistekijät, jotta ne muistaa nostaa paremmin esille myös hieman jännittävässä haastattelutilanteessa. Mutta se, mihin ei aina kiinnitetä huomiota, on oma asenne. Vaikka suu sanoisi mitä, mutta jos haastattelija aistii sinusta epävarmuuden, saattaa työpaikka mennä sivu suun. Sen vuoksi on äärettömän tärkeää, että työnhaun yhteydessä korjaa oman asenteen ja uskomukset myönteiseksi. ”Upea juttu, minut on valittu haastatteluun. Hyvällä valmistautumisella ja vakuuttavalla vuorovaikutuksella hyvin todennäköisesti saan tämän kiinnostavan paikan” Se puhe, mitä käymme itsemme kanssa vaikuttaa merkittävästi rekrytoinnin lopputulokseen.

Takaisin siihen syksyiseen yöhön. Tein päätöksen, että soitan toimitusjohtajalle heti aamun valjettua. Näin ollen esitin kiinnostukseni, tiivistin vahvuusalueeni ja kysyin mahdollisuudesta työskennellä joustavasti Suomessa ja Hollannissa. Ensimmäinen tavoite; sopiminen haastattelusta oli saavutettu! Olin onnekas ja tulin valituksi. Nyt saan tehdä töitä upeiden ammattilaisten kanssa yrityksessä, jossa hyvät arvot ja organisaatiokulttuuri toteutuvat jokapäiväisessä arjessa ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Paremmin ei voisi olla.

Tällä omalla tarinalla haluan rohkaista jokaista uran vaihtajaa tai työnhakijaa pohtimaan rajoituksetta omaa parasta mahdollista ja innostavaa työpaikkaa. Luuriin ei ole aina helppo tarttua, mutta se kannattaa ja ns. mahdottomasta voi tulla mahdollinen. Toki se vaatii vaivannäköä, keskusteluja ja sparrausta, mutta haastavakin reitti on mahdollista kulkea, ja mahdoton tavoite saavuttaa, silloin kun omat uskomukset tukevat tavoitetta.

Mari Tasanto, valmentaja, johtaja

 

Avainsanat