#Ilovemyjob

Vieraskynä: Elisa Rönkä, coachattavamme

Kun valmistuin kymmenen vuotta sitten KTM:ksi laskentatoimen puolelta ja jatkoin uraani erilaisissa taloushallinnollisissa tehtävissä, oli kyse puhtaasti järkivalinnasta. Ja kun tunneihminen tekee valintoja järkiperusteisesti, voi lopputuloksena olla ihan toimiva ratkaisu, mutta siitä puuttuu vähintäänkin intohimoa.

Työurani soljui oikein mukavasti eteenpäin ja pärjäsinkin kiitettävästi alalla, mutta sain jatkuvasti kuulla ihmettelyä läheisiltäni ja kollegoiltani siitä, mitä minunkaltaiseni ihminen tekee taloushallinnossa. Ja kieltämättä välillä ihmettelin sitä itsekin. Olin kuulemma liian innostunut, positiivinen ja ihmisläheinen numeroiden pyörittelyyn – ja siltä se ajoittain tuntuikin.

Toisen äitiyslomani aikana sain kunnian osallistua MiB (Mothers in Business) Akatemian pilottivalmennusohjelmaan, jonka tarkoituksena oli tehdä äitien töihinpaluuta sujuvammaksi yhteistyössä työnantajien kanssa. Osana valmennusohjelmaa oli HRM Partnersin järjestämä ryhmäcoaching, jossa reflektoimme vahvuuksiamme, motivaatiotekijöitämme ja tulevaisuuden suunnitelmiamme. Näiden keskustelujen myötä itselleni kirkastui, että vaikka työurani on ollut mukavan menestyksekäs, en ole päässyt hyödyntämään vahvuuksiani täysin. Koin, että minulla olisi enemmänkin annettavaa työnantajalleni.

Coachingissa ei tarjottu ajatuksia tai ehdotuksia valmiiksi tarjottimella, vaan keskustelut toivat uudestaan ja uudestaan pintaan samat omat ajatukseni, jotka olivat ennen leijuneet epämääräisinä takaraivossani. Yhtäkkiä nämä ajatukset saivat coachingin kautta konkreettisen sanamuodon, joka puolestaan edesauttoi ohjaamaan uraa oikeaan suuntaan.

Samaan aikaan työnantajani Siemens Osakeyhtiö oli aktiivisesti valmennuspolkuani tukemassa ja tarjosi äitiyslomalta paluuni yhteydessä minulle mahdollisuutta vaihtaa yhtiön sisällä täysin toisenlaisiin tehtäviin HR-kehityspuolelle. Ilman työnantajani tukea, uskoa ja sitoutumista, en olisi vastaavanlaista harppausta voinut urallani tehdä.

Jos työntekoani pitäisi nyt kuvailla ajan hengessä yhdessä hashtagilla, se olisi #lovemyjob. Elän ja hengitän uutta positiotani niin työssä kuin vapaa-ajalla ja saan suunnatonta nautintoa työnteosta, mikä toivottavasti näkyy myös ulospäin ja tuloksissa. Ensimmäistä kertaa urani aikana tuntuu siltä, että saan toteuttaa itseäni myös töissä ihan päivittäisellä tasolla. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, lähden aamuisin innokkaana töihin rakentamaan pala palalta omaa ja työnantajani tulevaisuutta, juuri siihen suuntaan jonka sisimmässäni tunnen oikeaksi.

Elisa Rönkä

Avainsanat