Hellitä hetkeksi – kesä on olemisen taukopaikka

On koittanut taas aika, kun me suomalaiset yhdessä tuumin vapaudumme pitkän talven työkuormasta.

On alkanut kesälomakausi. Lomalla me haluamme rentoutua ja palautua, mikä edellyttää usein sekä irrottautumista arjesta että voimavarojen täydentämistä. Mutta miten se tapahtuisi parhaalla mahdollisella tavalla?
Se lienee selviö, ettei ole yhtä oikeaa kaikille sopivaa tapaa viettää kesälomaa. Yhdelle meistä akkujen lataaminen tarkoittaa monipuolista aktiivisuutta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Toiselle autuasta jouten olemista. Olennaista varmaankin on, että pyrkisimme miettimään, mitä todella tarvitsemme: pysähtymistä vai rientoja, vai molempia sopivasti.

Jotakin menee nimittäin pieleen, kun lomalta arkeen palaa ihminen, joka on lopen väsynyt ja tyytymätön oloonsa. Tuli suoritettua koko kesä tai sitten ei tapahtunut mitään, ja kummassakin tapauksessa akut eivät täyttyneetkään.

Mitä, jos loman taika onkin siinä, että kesäpäivät ovat arkea huokoisempia? Päivän aikana pysähtyisimme tietoisesti luomaan olemisen taukopaikkoja. Huokoisia hetkiä, jolloin tietoisesti ollaan vain läsnä tässä hetkessä. Hengitellään ja haistellaan kesää, katsellaan ja paistatellaan päivää, heilutellaan varpaita ja tunnetaan maa jalkojen alla. Tällaiset hetket antavat tilaa uusille ajatuksille ja luovuudelle, rauhoittavat ja auttavat päästämään irti. Niin, ettemme murehtisi mennyttä emmekä huolehtisi tulevasta. Kesä olisi aika ja tila siinä välissä. Nancy Levinin sanoin ”Honor the space between no longer and not yet”.

Aurinkoista kesää toivottaen
Pirta Hautala, valmentaja

 

Avainsanat