Pelkän kokemuksen myyminen viisikymppisillä ei riitä

Pääsin viime viikolla ilokseni valmentamaan mahtavan positiivista porukkaa, joka koostui pääsääntöisesti päälle viisikymppisistä kokeneista asiantuntijoista. Heistä suurin osa oli työskennellyt saman yrityksen palveluksessa, jos ei nyt ihan koko työuraansa, niin ainakin lähes. Yksi oli palvellut samaa työnantajaa huimat 37 vuotta! Nyt heillä kaikilla on edessä uuden työn löytäminen.

Yli viisikymppisten työllistyminen on saanut palstatilaa viime vuosina runsaasti. Myös Ylen 8 myyttiä työstä -ohjelma paneutui yhden jakson verran yli viisikymppisten työllistymiseen.

Ohjelmassa puhuttiin innon ja asenteen merkityksestä, työnantajien harjoittamasta ikärasismista, työelämän muuttumisen vaikutuksista, työnhakijoiden epärealistisista odotuksista, tutkimustuloksista iän merkityksen puolesta ja vastaan sekä maailmanlaajuisesta ylikapasiteettikriisistä ja työn ylitarjonnasta. Pohdittiin siis aika monia eri näkökulmia.

Millaisiin organisaatioihin ja tehtäviin osaamiseni voisi soveltua? Mitä osaamista minulta puuttuu?

 

Uskallanko kokeilla jotakin uutta? Mikä minua estää toimimasta toisin?

Kiinnitin ohjelmassa huomiota erityisesti Alf Rehnin ajatuksiin, koska omat kokemukseni viisikymppisten työnhakuhaasteista ovat saman suuntaisia. Hän toi esiin, ettei vanhemman ikäluokan osaaminen vastaa muuttuvan maailman tarpeita. Hän puhui vanhuuden polarisoinnista ja siitä, että vanhempi työntekijä ei tiedä tai tunnista itsekään mitä osaa. Mielestäni tässä aletaan lähestyä sitä todellista ongelmaa. Kuten Alf Rehnkin totesi, pelkän kokemuksen myyminen ei viisikymppisillä riitä. Oman ammatillisen osaamisen tunnistaminen ja suhteuttaminen käsillä olevan ajan haasteisiin on ensiarvoisen tärkeää. Millaisiin organisaatioihin ja tehtäviin se voisi soveltua? On lisäksi tärkeää tunnistaa ja hyväksyä mahdollinen puuttuva osaaminen.

Vaikka toimittaja tuli lopussa siihen tulokseen, että myytti ”yli 50-vuotiaat eivät saa työtä” pitää paikkaansa, näen itse asian olevan toisin, ihan päivittäin. Sitä en lähde kiistämään, etteikö ikä vaikuttaisi. Totta kai vaikuttaa. Mutta se, mihin iän erityisesti pitäisi vaikuttaa, on itse tekemiseen. Siihen miten, kuinka aktiivisesti ja tavoitteellisesti työtä hakee. Viisikymppisen tehokkaimmat työnhakutavat eivät välttämättä ole samat kuin kolmekymppisillä. Eli yksi onnistumisen edellytys on löytää ne omaan tilanteeseen parhaat tavat ja kanavat. Tänä päivänä työhakijoilla on käytössään paremmat työkalut kuin koskaan aikaisemmin. Toki yhdeksi haasteeksi voi nousta näiden uusien työkalujen oppiminen ja hyödyntäminen työnhaussa.

Mutta uskon kuitenkin, että yksi suurimmista työllistymisen esteistä, ikään katsomatta, on ihmisten omat uskomukset. Ne valitettavasti useammin rajoittavat kuin mahdollistavat niin ajattelua kuin uudella tavalla tekemistä. Työnhakijan kannattaisikin aika ajoin pysähtyä ja kysyä itseltään: ”Uskallanko kokeilla jotakin uutta vai menenkö eteenpäin samalla vanhalla ja toimimattomalla tavalla?” tai ”Mikä minua estää toimimasta toisin?”. 

Klikkaa tästä yhteen työnhakutarinaan

Nina Smidtslund
Uravalmentaja

Avainsanat