Hyppy tuntemattomaan

Hyppäsin pari päivää sitten laskuvarjolla tandemhypyn. Hyppääminen on ollut aikuisikäni kestänyt haave, joka nyt toteutui. Vaimoni mielestä se on aivan liian riskialtista hommaa, joten olin jo ajatellut hypyn jäävän haaveeksi. Kunnes hän yllätyksekseni osti minulle hypyn syntymäpäivälahjaksi. Mikäköhän mielenmuutos tai taka-ajatus siinä oli?

Mietin jälkeenpäin, että laskuvarjohyppy voi monella tavalla toimia myös metaforana. Rohkeasti kokeilemalla koemme ja löydämme uusia asioita – myös itsestämme. Vastakohta on, että aina pelaa varman päälle maksimaalisella hallinnan tunteella – kokee ja oppii vähemmän uutta. Toisaalta perheen riskitaso on tällöin matalampi, joka kyllä on hyvä asia.

Mind blowing

Vapaa pudotus (kesti muuten 40 sekuntia 200 km tuntinopeudella) oli ns. ”mind blowing”. Menisin uudestaan koska tahansa. Vapaata pudotusta yksityiselämässä tai työelämässä en haluaisi kuitenkaan kokea. Yrityksen, Suomen elinkeinoelämän tai Suomen vapaata pudotusta en myöskään toivo kokevani. Aina on hyvä olla laskuvarjo varmuuden vuoksi. Kun laskuvarjo aukeaa vapaan pudotuksen jälkeen tulee ihmeellinen seesteinen ja rauhallinen olo. Ilmavirta ja sen kova ääni häviää, pää on taas ylöspäin ja voin jopa ohjata menoa kunnes saan tukevaa maata jalkojeni alle. Onkohan Suomella laskuvarjoa? Suomi-osakkaana haluaisin kyllä tietää. Onhan yrityksellä, jossa teen työtä, laskuvarjo? Onhan? Ja perheelläni ja minulla itselläni?

Kiitän vaimoani kyvystä muuttaa asennettaan tässä kysymyksessä ja rohkeudesta ostaa tämä syntymäpäivälahja minulle.

Staffan Kurtén, valmentaja, senioripartneri

Avainsanat