Ryhtymistä vaille valmis

Mikä on se sinulle työnhaussa ikävimmältä tuntuva juttu? Se minkä tiedät, että sinun pitäisi tehdä, mutta se tuntuu niin kurjalta tai haastavalta?

Täysosumia ei tule, jollei tavoite ole selvä. Tämä pätee myös työnhaussa.

Maanantain toimintasuunnitelma-aamupäivän jälkeen ryhdyin miettimään, että mikä on avain siihen, että saa itsestään irti riittävästi tehoa tavoitteelliseen työnhakuun. Meillä kaikilla on asioita, joissa olemme hyviä ja joista pidämme. Sitten on asioita, joissa emme ole niin hyviä. Asioita, joista emme pidä ja jotka tuntuvat ehkä kurjilta.

Minä olen muodostanut itselleni tavan, jolla selviän välttämättömien mutta ei-niin-kivojen asioiden tekemisestä, jotka pitää saada tehdyksi. Keskityn silloin vain tekemiseen. En tuntemiseen, vaan tekemiseen. Olen huomannut, että jos alan miettiä, miltä tämä minusta tuntuu, niin energiani keskittyvät pahaan tuntemukseen…” tämä on niin kurjaa”…”en halua”…”en pysty”…”miksi”…”eihän minun tarvitse,eihän” jne. Kun taas keskityn asian tekemiseen, ilman ajatusta siitä, miltä tekeminen tuntuu, niin oho,hups, se tulikin jo tehtyä. Ja aikaa jää myös jollekin kivalle!

Aivopesen lapsianikin tähän samaiseen toimintaan. Minulla on nimittäin kaksi koululaista, jotka kyseenalaistavat usein tiettyjen kouluaineiden tarpeellisuuden vetämällä upean puolituntisen tunnekuohu-show’n aiheesta: ”Miksi läksyjä ei kannata tehdä, jos aineesta ei tykkää, ja jos aineesta ei muutenkaan ole mitään hyötyä missään, koskaan, milloinkaan.”

Yllä mainitulla tekniikalla olemme kerran jos toisenkin päässeet hyvään tekemisen meininkiin ja läksyt ovat valmistuneet ennätysajassa.

Haastamme sinutkin kokeilemaan yllä mainittua menetelmää!

Terveisin
Nina Smidtslund  & Liisa Ervasti

 

Avainsanat