Uutta nostetta voimalla vai herkkyydellä?

Törmään usein työssäni muutoksen veturina toimivaan johtajaan, joka ihmettelee ääneen, että ”millä ilveellä tuon porukan saisi mukaan” ja” miksi kummassa jengi ei hiffaa, että tämähän on hieno visio ja tulevaisuuden kuva”.

Eräällä tehtaalla tuli tutuksi sanonta ”Kun tehtaanjohtaja kävelee tuotannossa kädet taskuissa ja rennosti vihellellen, tietää se huonoja uutisia seuraavana päivänä”. Esimerkissä tehtaanjohtaja kertoi eleillään, missä hän on suhteessa muutokseen. Väitän näissä tilanteissa olevan kysymys siitä, että johtaja ei tiedosta porukan olevan vasta matkalla siihen pisteeseen, missä hän itse jo on. Ilmiötä kutsutaan johdon hinausilmiöksi.

Erityisen rankasti tämä tulee esiin YT-prosessin jälkeisessä tilanteessa, jossa vastakkain ovat johdon halu viedä uudet toimintatavat mahdollisimman nopeasti käytäntöön ja henkilöstön tunnemyrsky, sen vielä surressa lähtemään joutuneita työkavereitaan. Tässäpä sitä onkin tilaisuus sössiä ja kunnolla. Runnomalla muutoksia läpi väkisin, henkilöstön tilaa ymmärtämättä, johtaja voi pahimmillaan murentaa henkilöstönsä luottamuksen ja uskon sekä itseensä että yrityksen tulevaisuuteen.

Tässä asiassa on siis jokaisella muutosjohtajalla paljon voitettavanaan. Voisimme erään kollegani sanoin korvata sanan muutos sanalla uudistuminen. Eikö olisikin innostavampaa, kun voisi ajatella niin, että muutos on itse asiassa uudistumista ja ajanhengessä mukanaoloa? Ympäristöhän uudistuu koko ajan, halusimme tai emme.

Jokainen muutosjohtaja voikin esittää itselleen kysymyksen, kumpi on tärkeämpää uudistusten toteuttamisessa, nopeus vai vaikuttavuus.

Vesa Kangasperko
valmentaja

Avainsanat