Yksilöiden vastuu tuottavuudessa

Jorma Ollila puuttui Helsingin Sanomien Vieraskynässä 16.11. Suomeen viime vuosina syntyneeseen tuottavuusvajeeseen. Hän nosti esille tärkeän kansallisen haasteen. Ollila esitti haasteen ratkaisuksi rakenteellisia ratkaisuja, joilla on epäsuotuisia sivuvaikutuksia. Yksi ratkaisu, jolla on erittäin suotuisia sivuvaikutuksia, loistaa poissaolollaan julkisesta keskustelusta.

Yksittäisillä työntekijöillä on avaimet koko ongelman ratkaisemiseen ilman tarvetta työskennellä enemmän tai pidempään. Useimmat meistä tietävät varmasti, miten voisimme kehittää omaa työtämme niin, että saisimme enemmän aikaan tekemällä työmme järkevämmin. Näin olisimme luultavasti onnellisempia ja motivoituneempia. Ne meistä, joilla on tästä omakohtaista kokemusta, tietävät, että työnsä hyvin järjestäneet työntekijät ovat myös aikaisempaa tyytyväisempiä, motivoituneempia ja paremmin voivia sekä henkisesti että fyysisesti.

Jos suuri osa työvoimasta järjestää työnsä paremmin itselleen sopivaksi, tuottavuus nousee niin paljon, että muita ratkaisuja tarvitaan vähemmän. Ollila mainitsi, että yrityssektorin pitäisi olla 10 prosenttia nykyistä tuottavampaa. Oman työn tehostaminen parillakymmenellä prosentilla on useille lähinnä järjestelykysymys. Julkisella sektorilla vaikutus huoltosuhteeseen on erityisen suuri.

Mitä tämä edellyttää organisaatiolta? Ennen kaikkea hyvää johtamista. Fiksummin tekemällä saavutettu tuottavuuden nousu ei ole pois kenenkään selkänahasta tai eläkevuosista.

Työntekijät ovat motivoituneita tekemään työnsä paremmin. Usein työpaikkojen toimintatavat ja prosessit ovat sen esteenä, että ryhmä olisi vähintäänkin osiensa summa. Kuitenkin jokaisen henkilökohtaisella muutoksella on suora tulosvaikutus jo tässä kvartaalissa.

Tuottavuuden paraneminen alkaa siitä, että annamme kaikkien tehdä työnsä mahdollisimman fiksusti. Mistä aiot itse aloittaa?

– Oula Järvinen

Avainsanat