Suomen suurin työhakukisa käyty – 200 pätkätyöntekijää valittu

Työnhakuprosessi on nyt käyty ja 200 kansanedustajaa voi juhlia valintaansa. Mietin, että miten nämä työnhakijat noudattivat neuvoja, joita me annamme omille uudelleensijoittumisasiakkaillemme.

Minä itse korostan usein hakijan omaa asennetta. Jos ei usko omiin mahdollisuuksiinsa, niin ei usko kukaan muukaan. Varma ja positiivinen asenne tekevät vaikutuksen. Tämä piirre korostuu erityisesti vaaleissa, sillä monet haluavat olla voittajan puolella.

Me neuvomme myös miettimään omia vahvuuksia ja korostamaan niitä haastattelutilanteissa. Tämä näkyi vaalimainoksissa. Nuoret ehdokkaat korostivat uusia ajatuksiaan ja vanhat kokemustaan. Ainoastaan selkeät saavutukset puuttuivat. Näitähän nykyään odotetaan löytyvän cv:stä.

Työpaikkailmoituksissa on yleensä pitkä lista vaatimuksia. Eduskunta ei kuitenkaan ole määritellyt ihanneominaisuuksia. Kaikki tuntuu kelpaavaan, joten jokainen ehdokas mainosti häpeilemättä omia hyviä puoliaan tilanteen mukaan. Eikö kansanedustajilta siis edellytetä mitään tiettyjä kykyjä tai taitoja?

Kehotamme aina asiakkaitamme suhtautumaan työnhakuun vakavasti. Työnhakuun käytettävä aika on suoraan verrannollinen tuloksiin. Tämä taitaa pitää paikkaansa myös eduskuntavaaliehdokkailla.

Kuinka sitten erottua massasta, kun hakijoita on paljon? Hakemuksen alkutekstin tai mainoksen sloganin täytyy pysäyttää ja puhutella lukijaa. Tavattaessa taas ensi vaikutelma ja selkeät vastaukset voivat ratkaista asian. Samat säännöt siis toimivat.

Pelkästään lehtimediaan luottaminen ei kuitenkaan nykyisin riitä työnhaussa. Verkostot ja sosiaalinen media ovat yhtä tärkeitä. Laaja verkosto nopeuttaa työnsaantia huomattavasti. Sitä ei voi kuitenkaan rakentaa hetkessä vaan sen eteen on pitänyt tehdä töitä useiden vuosien ajan.

Julkisuudessa näkymisestä voi olla hyötyä, mutta myös haittaa, valitsijan mieltymyksistä riippuen. Kukaan ei kuitenkaan koskaan myönnä julkisuuden auttaneen vaan uskottelevat pelkästään asiakysymysten ratkaisseen. Todellisuudessa yrityksetkin haluavat joskus keulakuvakseen tai myyntitykikseen tv:stä tutun henkilön.

Ulkonäkö. Tästä ei uskalleta puhua eikä sen uskota vaikuttavan. Politiikoilla, varsinkin naisilla, sillä on kuitenkin merkitystä. Julkisuuskuva on tärkeä. Myös muissa työpaikoissa siisti ja asiallinen yleisvaikutelma noteerataan positiivisesti.

Yksi asia tuntuu kuitenkin olevan erilainen. Äänestäjät käyttäytyvät epäloogisemmin kuin ammattimaiset rekrytoijat. Yrityksiin ei voida palkata henkilöitä, jotka vain lupaavat tehdä asioita, mutta näytöt ja/tai koulutus puuttuvat. Vaaleissa mielikuvalla on suurempi merkitys kuin faktoilla. Taloudelliset realiteetit unohdetaan ja eletään haavemaailmassa.

Myös työn pysyvyydessä on eroja. Useimmilla työpaikoilla koeaika on 4 kuukautta. Kansanedustajien määräaikainen työsuhde kestää neljä vuotta. Erottaminen kesken kautta on vaikeaa, vaikka tuloksia ei syntyisikään. Toisaalta pätkätyö stressaa ja seuraavan kauden varmistaminen vie energiaa varsinaiselta työltä. Eduskuntapaikan saantiin täytyy myös käyttää paljon rahaa. Jos haku ei tuota tuloksia, voi kymmenien tuhansien eurojen kampanjalaskujen maksaminen tuottaa ongelmia.

Vaalit näyttävät siis olevan hyvin tavallinen työnhakuprosessi. Paljon hakijoita ja vain harvat valitaan. Toivoa vain voi, että me kaikki valitsijat olisimme ammattitaitoisia, jotta tämä yhteinen yrityksemme menestyisi myös tulevaisuudessa. Neljän vuoden päästä on seuraavan kerran mahdollisuus tarkistaa tehtyjä valintoja.

Elina Palmroth-Leino

Avainsanat