Ollako vai eikö olla, mennäkö vai eikö mennä?

”Pidä huoli siitä, että alaisesi työ on niin mielenkiintoista ja antoisaa, ettei eläkkeelle karkaaminen ala houkutella.”

Olen usein esimiehille todennut, että kun alaisesi tekee eläköitymispäätöksensä, ei siinä sinulla ole paljonkaan enää tehtävissä. Tosin ei vieras kokemus ole sekään, että alainen ääneen ajattelee eläkkeelle lähtemistään. Tällöin hän mittaa omaa työmarkkina-arvoaan esimiehensä silmissä. Silloin on vielä paljonkin tehtävissä.

Oma ikäni lähestyy vääjäämättä kohti eläkemahdollisuutta. Ajatukset eläköitymisestä alkoivat askarruttaa vuosi sitten. Yllättävän paljon. Alkoi jossittelu. Jospa jo helpottaisi työnteon suhteen, alkaisi elää kolmatta tai ties kuinka monetta elämää – jotain uutta ja kivaa kuitenkin. Lapsenlapsetkin kasvavat, nyt vielä mummia tarvitaan. Kotonakin odotellaan säännöllistä lenkkikaveria ja sopankeittäjää. Harrastuksiakin voisi lisätä ja kuntoa pitäisi hoitaa paremmin.

Vaakakuppi tällä puolen alkoi painaa pöytää hipovaksi.

Toisaalta valmentajan työ on niin kiehtovaa, että se imaisee mukaansa päivästä toiseen. Miten siitä voisin luopua? Jatkuvasti tapaan toinen toistaan mielenkiintoisempia ihmisiä.

Outplacement-työssä taivallan kappaleen matkaa ohjattavieni kanssa. Joskus se polku on kivinen ja mutkainen. Joskus polut ovat hukassa. Mutta polut löytyvät, tasoittuvat ja mutkat oikenevat. Työni on enemmän kuin antoisaa. Tunne että voi olla hyödyksi, on käsin kosketeltava ja saa usein silmäkulman kostumaan. Johtamisen kehittämistyössä huomaa, että uusista ismeistä huolimatta, seniorillakin on annettavaa. Esimiesten haasteisiin on helppo samaistua, kun takana on pitkä taival esimiestyötä.

Tämäkin vaakakuppi painoi ja paljon painoikin. Painoa lisäsi uuden Reflect -liiketoimintamme suomat aivan uudet näkökulmat.

Vaakakupit heilahtelivat lähes vuoden. Päätöksen tekeminen oli yllättävän vaikeaa. Oma jossittelukin alkoi jo rassata. Lopulta näytti siltä, että kumpikaan puoli ei voittanut ja vaaka jäi vaakatasoon. Ratkaisu siihen on osa-aikaeläke. Kumpi vaakakupeista painaa enemmän vuoden kuluttua, on todella mielenkiintoinen nähdä ja kokea. Nyt mieli on keveä, kun päätös on tehty.

Elämä on jatkuvaa oppimista. Opin jälleen kerran sen, että kaikkiin pulmiin löytyy ratkaisu.

Mahdatko itse pohtia samoja asioita? Millaisia asioita sinun työelämän vaakakupissasi keikkuu juuri nyt?

Tuija Sironen

Avainsanat